[ Matkareitti ]



Aurinko nousee usvaisilla Limingan niityillä.


Vuosaaren satama on käsittämättömän laaja.


Eikä tungostakaan näytä olevan haitaksi asti.


Tuohon olisi vielä muutama kontti mahtunut.


Saariston mökkiasutusta.


Matkamiehen kämppä.


607km. Hohhoijaa!.

14.8.2010

Pitkä on matka, ja kivinen on tie - siinäpä syytä nousta aamulla varhain ja laittaa itsensä tien päälle. Alkuillasta pitäisi olla Vuosaaressa, Finnlinesin terminaalissa, odottamassa kyytiä Gdyniaan. Pyörän olen jo toki pakannut edellisenä päivänä.

Aurinko nousee Limingan niityillä kauniisti aamu-usvan takaa. Siitä on pakko pysähtyä ottamaan kuva. Sitten mennäänkin hyvä huikonen ilman pysähdyksiä. Huomioni kiinnittyy kahteen seikkaan: tiellä oleviin, ilmeisen itsetuhoisiin, variksiin, jotka eivät meinaa väistyä millään; sekä lukuisiin vastaan tuleviin rekkoihin. Konttien kyljissä lukee Schenker. Mikäpä se siinä - meillä päin se ei kyllä ole ollut senkkeri vaan sankkeri. Vaan puhummekohan me samasta asiasta!

Pihtiputaalla alkaa pistää kahvin paikalta. Selviän ABC:n kahvi-, pulla- ja kaikenmaailmantarvikelinjaston labyrintistä mielestäni aivan kohtuullisesti. Terassille mennessäni bongaan naapuripöydästä Maaritin, entisen oppilaani ja olympiauimarin. Vaihdamme muutaman sanan. Maarit on menossa uintiasioissa Tampereelle. Minäkin teen selkoa reissusuunnitelmastani. Syytä siihen, miksi olen menossa Puolaan, en oikein osaa selittää. Vissiin sen takia, että se on siellä. Toivottelemme toisillemme hyvää matkaa. Ulkona juttusille tulee joku rekkamies. Myös hän on kiinnostunut siitä, mihin olen matkalla.

Toivakassa alkaa tuntua siltä, että Pihtiputaan kahvit haluavat päästä ojanpyörtänölle.

Hartolassa Jari-Pekan Nesteellä pidän kunnon tauon. Päivä on lämmennyt niin, että ulkona tarkenee istuskella hyvin ilman nahkapuseroa.

Lusin jälkeen tie muuttuu todella tylsäksi ajaa, vauhtia siinä kyllä pystyy pitämään.

Lahdessa törmään ukkosrintamaan. Ehdin juuri ja juuri vaihtaa goretexit päälle huoltoaseman katoksen alla ennen kuin taivas aukeaa. Enpä muista vastaavaa valutusta aikoihin nähneenikään. Salamat leiskuvat kaikista suunnista. Jään odottelemaan rintaman siirtymistä.

Ja siirtyyhän se, vieläpä aika vikkelästikin. Tankkaan pyörän. Automaatin kanssa räplätessäni huomaan mieshenkilön seuraavan toimiani olkapääni ylitse. Pyydän häntä siirtymään kauemmaksi. Ei minkäänlaista reaktiota ennen kuin osoitan kädellä ja kovemmalla äänellä, mitä tarkoitan. Mies siirtyy syrjään pari metriä. Työnnän kortin automaattiin ja seuraan samalla, että hän pysyy loitolla. Näpyttelen tunnukset ja otan kortin pois. Samalla huomaan, että naisihminen, ehkäpä herrahenkilön vaimo, on kurkkinut tekemisiäni toisen olkapääni yli. Nainen ilmeisesti näki tunnusnumeroni. Poltan pinnani kerralla. Pariskunta siirtyy nopeasti autolleen, jossa näkyy olevan Romanian kilvet. Huoltoaseman ulko-ovella tupakalla olleet kaksi vartiointiliikkeen miestä ovat seuranneet episodia ja tulevat hätiin. Toinen jää estämään pariskunnan lähtöaikeet, toinen tulee kanssani katsomaan automaattia. Ei siinä meidän mielestämme mitään ylimääräistä kortinlukijaa näy. Vartija epäilee pariskunnan aikoneen seurata minua ja varastaa kortin tilaisuuden tullen. Vakuutan, ettei sellaista tilaisuutta heille kyllä tule.

Tien päällä tapaus askarruttaa minua vielä niin paljon, etten huomaa selän takaa päälle änkeävää sadepilveä. Yht'äkkiä vettä tulee taas kuin saavista kaataen. Sade loppuu kun tulen Kehä III:lle.

Ajelen Vuosaaren sataman ABC:lle. Olen pari tuntia etuajassa. Kahvittelen kaikessa rauhassa samalla kun juttelen porilaisen, harrikalla liikkeellä olevan pariskunnan kanssa. He myös ovat tulossa laivaan ja menossa Rostockiin saakka.

Tsekkauksessa Gdyniaan ja Rostockiin menijät erotetaan eri jonoihin. Gdyniaan ei näytä olevan muita pyörämiehiä menossa kuin minä. Ajan tappamiseksi heittäydyn juttusille asuntoautolla liikkeellä olevan pariskunnan kanssa. Kerron heille, että vaihdoimme vuosi sitten samanlaisen Iveco Matkaajan kuin heillä on Transitin alustalla olevaan LMC:hen. Vaihdamme kokemuksia Ivecosta, ja rouva tarjoaa minulle kahvia ja keksejä. Sanovat olevansa Karttulasta. Jonoja aletaan ohjata laivaan. Ihan kiva turinatuokio.

Vien tavarat hyttiin, käyn suihkussa ja hankkiudun syömään.

Kahvit juon kannella samalla kun poltan piipullisen. Ihmisten juttelua on mukava kuunnella: pari nuorta motoristipoikaa yrittää tehdä vaikutuksen kolmeen vanhempaan rouvashenkilöön, jotka eivät selvästikään imponoidu pyörien hevosvoimista sen enempää kuin villiyden ja vapauden filosofiastakaan.

Alkaa olla matkalla olemisen tuntu, vaikka koko päivä onkin ollut pelkkää siirtymäajoa.


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Seuraava sivu ]