[ Matkareitti ]



Kahvila Timbermanni Ylöjärvellä.


Viikin kartanoa tässä etsiskelen.


Huoltoasema Kiskokabinetti Sastamalassa.


Vaunusta ei oikein tahdo saada kunnon
kuvaa ulkoa.


Mutta sisältä kyllä.


Sotaherroja.


Presidentti Rytikin on ottanut asennon.


Huittisten kirkko.


Lalli, Köyliön suuri poika.


Tuolla Lalli hoiteli kirvesmiehen hommiaan.


Hotelli Turun satamassa.


Turun linnan piha-alue.


Bore-laiva.


Föri tuo väkeä toist puolt jokke.


Tykkivene Karjala.


Suomen Joutsen.


Synkän näköinen rakennus.


Room with a view.


Eiköhän tuon pitänyt olla itsestään selvää!


Stefan Lindforsin Symbiosis vuodelta 2014.


Pieniä paatteja.


Isompia paatteja.


Piruko noita viitsii mittailla!


Matkustajapaatti.


Niitä piisaa!


Eikö vain?


Down by the Laituri.


Bändi laivan kannella.


Yleisöä joessa ja rannalla.


Motskareita.


Sanattomaksi tässä menee! Riittääkö
BossHossin teho tuon peräkärryn vetämiseen?


Tuommoinen hankinta sitten kun
kaksi pyörää on liian vähän!


Kari-Petteri Kakko: Tähtiin tähyävät.
(Yksi neljästä pronssipatsaasta).


Noin hirveän näköisiä rakennuksia
ei löydy edes Oulusta!!


Ratsu ja poliisi = ratsupoliisi.


Tapaaminen Turussa 1812, Andrei Kovalchukin
teos vuodelta 2012.


Torielämää.


Turun tuomiokirkko.


276 km.

29.7.2015

Olen taas jalkeilla aamuvarhain. Yön aikana parkkikenttä on täyttynyt rekoista. Suomen kilvissä näkyvät olevan kaikki. Kievarin ravintolasali on jo lähes täynnä kunnon aamiaisella päiväänsä aloittelevia rekka miehiä. Löydän kuitenkin pienen ikkunanvieruspöydän. Ei muuta kuin hakemaan vankka annos matkamiehen kasvispainotteista aamupalaa: pekonia, nakkeja, paistettua kananmunaa, leipää, maitoa ja pottumuusia. Kokonainen tomaatti kantaa vastuun kasvispainotteisuudesta. Jälkiruuaksi pari kuppia kahvia, ja päivä on lähtenyt käyntiin.

Pakkaan kamppeeni, tankkaan pyörän ja palautan avainkortin vastaanottoon. Sitten suunta kuusvitoselle.

Liikennettä on tuskin nimeksikään. Tie on hyvässä kunnossa, sopivan mutkainen ja mäkinen. Toivottavasti tämä on se mielikuva, jota joskus vielä vanhempana miehenä motskaroinnista muistelee ja lastenlapsille kertoo! Kurussa pidän pienen piiputtelutauon.

Ylöjärven puolella metsäpätkän jälkeen putkahtaa näkyviin mukavan näköinen kahvittelupaikka, lounaskahvila Timbermanni. Iso kahvi ja munkki ovat enemmän kuin paikallaan. Saan vielä santsikupin ilmaiseksi, koska olen aamun ensimmäinen motoristiasiakas. Asiakaspalvelua!!

Seuraavaksi kohti Nokiaa. Tutkailin ennen lähtöä Google Mapsistä Viikin kartanon sijaintia. Kartanon seutuvilla käytiin Nuijasodan ratkaisutaistelu. Wikipedia tiivistää taistelun kulun Heikki Ylikangasta lähteenään käyttäen seuraavasti:

Nokian taistelu käytiin joulukuun lopussa 1596 silloisessa Pirkkalan pitäjässä osana Nuijasotaa. Vastakkain olivat Klaus Flemingin johtamat huovit ja nihdit sekä Jaakko Ilkan, Martti Tuomaalan ja Yrjö Kontsaan johtama noin 1000 miehen osasto. Flemingin 2500 miehen joukolla oli taistelussa yksi tykki. Taistelussa talonpojat puolustautuivat Nokian Kalmaanmäellä murroslinjan takana Flemingin hyökkäyksiltä nuijapäälliköiden majaillessa Viikin kartanossa. Kartanohuoneeseen, jossa päälliköt olivat, osui tykinkuula. Taistelu ei vaatinut paljoa kaatuneita, mutta nuijasoturien lähdettyä pakosalle Flemingin joukot saivat kiinni ja surmasivat kymmeniä, ehkä jopa satoja taistelukentältä paenneita talonpoikia. Ilkka lähimpine miehineen pakeni Pohjanmaalle, jossa heidät mestattiin alkuvuodesta 1597.

Olen painanut Viikin kartanon sijainnin tarkasti mieleeni, eiköhän se löydy.

Nokianvirran ylitettyäni käännyn ensimmäisestä liittymästä oikealle. Risteyksessä luen katukyltistä, että Nuijamiestentiellä ollaan. Kartano ei voi olla kaukana. Tulen kylpylähotelli Edenin parkkipaikalle. Siellä Nokiaa esitellään isolla karttataululla. Tutkin taulun tarkasti. Ei siihen mitään Viikin kartanoa ole merkitty! Olisikohan sittenkin kannattanut printata Google Mapsin kartta!

Turhapa tänne jäädä norkoilemaankaan. Ei sitä Viikin kartanoa nyt tähän hätään löydy, eikä minun vierailuni siellä Nuijasodan lopputulosta miksikään muuttaisi. Ei muuta kuin takaisin tien päälle!

Tuota pikaa olenkin jo Sastamalassa, toisin sanoen entisessä Vammalassa. Sastamala on yksi näitä lukuisien kuntaliitosten synnyttämiä paikkakuntia. Vilkaistaanpa Wikipediaa:

Sastamala on Suomen kaupunki Pirkanmaan maakunnassa, Satakunnan maakuntarajan tuntumassa. Kaupungin väkiluku on 25 184 asukasta (30.4.2015) ja pinta-ala 1 531,74 kmē, josta 1 428,82 kmē on maata ja 102,92 kmē sisävesiä (1.1.2015). Sastamala on pinta-alaltaan Pirkanmaan suurin kunta ja sen naapureita ovat Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kankaanpää, Kokemäki, Nokia, Pori, Punkalaidun, Ulvila, Urjala ja Vesilahti.

Sastamalan kaupungin nykyhistoriaa leimaavat useat kuntaliitokset. Itsessään kaupunki syntyi Vammalan kaupungin sekä Äetsän ja Mouhijärven kuntien yhdistyessä vuonna 2009. Aiemmin vuonna 1973 Vammalaan oli liitetty Tyrvää ja Karkku. Äetsän kunta oli taas muodostunut Kiikan ja Keikyän yhdistyessä vuonna 1981. Suodenniemi liittyi Vammalaan vuonna 2007 ja Kiikoinen uuteen Sastamalaan vuonna 2013.

Oulussa toteutettiin vastaava kuntaliitos: Oulun kaupunki sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyivät uudeksi Oulun kaupungiksi vuoden 2013 alussa. Kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 28. kesäkuuta 2010. Kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä on 198 584 asukasta. Aiemmin myös Muhoksen kunta oli mukana kuntaliitosneuvotteluissa, mutta se hylkäsi kuntaliitoksen 27. huhtikuuta 2010; muut kunnat hyväksyivät liitoksen jo tuolloin. Oulun kaupunki ja Yli-Iin kunta olivat hyväksyneet keskinäisen kuntaliitoksen jo aiemmin.

Oulussa kuntaliitosdiiliin kuului, että liitoskuntien johtavat virkamiehet saavat pitää virkansa. Heille taattiin viiden vuoden irtisanomissuoja. Pienen lisäklausuulinkin keksivät: jos liitoskuntia tulee lisää viiden vuoden aikana, kaikkien takuuvirkamiesten viiden vuoden irtisanomissuoja alkaa uudelleen.

Nyt meillä on sitten kaupunginjohtaja, pari apulaiskaupunginjohtajaa kavereinaan. Johtajanimityksistä hyvinvointijohtajan ja yhdyskuntajohtajan nimitykset lienevät irrottaneet eniten ironista virnistelyä. Meitä yksinkertaisia hallintoalamaisia ohjaa kaupungin johtoryhmä sekä pääprosessien, konsernipalvelujen ja liikelaitosten johtoryhmät, ohjausryhmät, yhteistyöryhmät, verkot ja foorumit. Ohjausryhmiä on seuraavasti: kehittämisen ohjausryhmä, henkilöstöohjausryhmä, talousohjausryhmä, tietohallinnon ohjausryhmä, strategisen hankinnan ohjausryhmä ja viestinnän ohjausryhmä.

Kun paikallislehden palstoilta seuraa hallinnon työskentelyä, näyttää siltä, että kovimmat työponnistukset kohdistuvat siihen, kuinka kaupungin laita-alueiden kouluja ja terveydenhoitoa voitaisiin tehokkaimmin leikata ja siirtää toiminnot keskustaan. Jotenkin synkällä tavalla entiset maalaisserkut eivät vaikuta kovin tyytyväisiltä.

Tätä kirjoitettaessa, 1. 4. 2016, sanomalehti Kalevan aprillipila oli artikkeli, jossa uutisoitiin Oulun liittyvän Liminkaan.

Jos Sastamalan kokoisessa kaupungissa on menetelty samalla tavalla, hallintoalamaisten täytyy olla lukumäärältään vähemmistönä kaupungin johtoon verrattuna.

Mutta mutta, toki Sastamalasta löytyy mielenkiintoistakin tutkittavaa: Kiskokabinetti, marsalkka Mannerheimin salonkivaunu Shellin pihamaalla. Wikipedia saa tulla taas avuksi faktojen suhteen:

Toinen Mannerheimin esikuntajunaan kuuluneista salonkivaunuista on vuodesta 1969 lähtien ollut näytteillä Marskin salonkivaunu -nimisenä Sastamalassa. Sitä säilytetään valtatie 12:n ja yhdystie 2495:n risteyksessä olevan Shell-huoltoaseman pihamaalla. Vaunussa toimi aikaisemmin kahvila, mutta nykyään se on pelkästään museokäytössä. Salonkivaunu on kesäaikana avoinna yleisölle

Sastamalassa sijaitsevassa vaunussa järjestettiin marsalkka Mannerheimin ja Suomessa vierailleen Saksan valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin tapaaminen 4. kesäkuuta 1942. Mannerheimin syntymäpäivälounaalla olivat lisäksi muun muassa presidentti Risto Ryti, pääministeri Jukka Rangell ja saksalainen sotamarsalkka Wilhelm Keitel. Salonkivaunu oli juhlavastaanoton aikana pysäköitynä Kaukopään tehtaiden ratapihalla Immolassa lähellä Imatraa.

Osa Hitlerin ja Mannerheimin keskustelusta nauhoitettiin salaa. Kyseessä on tiettävästi ainoa nauhoitus, jossa Hitler esiintyy normaalissa keskustelussa. Näyttelijä Bruno Ganz käytti sitä hyväkseen vuonna 2004 opetellessaan Hitlerin luonnollista puhetyyliä elokuvaa Perikato varten.

Paikalla ei muita turisteja ole, joten saan tutustua vaunuun ihan omassa rauhassani. Salonkivaunu on erittäin siistissä kunnossa. Vaikuttaa siltä, että sitä on hieman restauroitu. Olen poikennut täällä silloin kun vaunu toimi vielä kahvilana. Muistelen tuolien olleen tuolloin nahkalla päällystettyjä, nyt päällyksenä on punainen kangas.

Junan vessassa asioiminen on jäänyt lapsuudestani tarkasti mieleen. Tuntui hurjan pyörryttävältä katsoa, kuinka ratapölkyt vilisivät pöntön reikään katsoessani. Vessateknologia oli sama myös Mannerheimin esikuntajunassa, johon kuului kaksi salonkivaunua sekä keittiön ja WC:n lisäksi viisi hyttiä, joissa oli yhteensä kahdeksan makuupaikkaa. Marsalkan lisäksi junassa majoittuivat tarvittaessa kenraalit Heinrichs, Nenonen ja Airo sekä Mannerheimin adjutantti. Juna saattoi seistä paikallaan päiväkausia, jolloin ratapölkyt eivät vilistäneet vessanpöntön reiässä. Hajuhaitan kasvettua sietämättömäksi junaa siirrettiin hieman eteenpäin.

Poikkean Huittisissa, joka mainostaa itseään vetovoimaisena ruoka-, kulttuuri- ja kauppakaupunkina. Voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta noihin en nyt kyllä tunne erityisempää vetoa. Huittinen on Suomen presidenteistä henkilökohtaisesti raskaimman taakan kantaneen Risto Rydin kotipitäjä. Kai täältä jotain Rytiin liittyvää löytyy.

Ryti toimi talvisodan ajan pääministerinä ja joutui presidentti Kyösti Kallion sairastelun takia hoitamaan myös presidentin tehtäviä. Syksyllä 1940, kun presidentti Kallio ilmoitti olevansa sairautensa takia pysyvästi kykenemätön hoitamaan virkaansa, Ryti valittiin poikkeuslailla presidentiksi. Vaalissa Ryti sai 288 ääntä 300:sta 19. joulukuuta 1940 ja tuli myös toimen haltijaksi samana päivänä Kallion kuollessa. Ryti valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1943. Toimikauden pituudeksi säädettiin poikkeuksellisesti ainoastaan kaksi vuotta.

Keväällä 1944 Jatkosota alkoi kääntyä Suomen tappioksi. 19. huhtikuuta 1944 Hitler kielsi aseiden viennin Suomeen. Tällöin Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tarjosi sotilaallisesti ahtaalla olevalle Suomelle liittosopimusta, joka takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta lupaisi, että Suomi ei tekisi erillisrauhaa vaan jatkaisi sotaa loppuun asti Saksan rinnalla. Ryti hyväksyi sopimuksen omissa nimissään ja vakuutti, ettei Suomi hänen virkakaudellaan tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa.

Ryti erosi presidentintoimestaan 1. elokuuta 1944, jonka jälkeen tehty sopimus ei enää ollut pätevä. Mannerheim luonnehti Rytin menettelyä Ribbentrop-sopimusta allekirjoitettaessa kansalaisen uroteoksi.

Rytiä vastaan nostettiin liittoutuneiden Valvontakomission (käytännössä Neuvostoliiton) vaatimuksesta myös taannehtivan rikoslainsäätämisen kiellosta poiketen perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetyn sotasyyllisyyslain nojalla syyte. Sotasyyllisyyslain yhtenä pääarkkitehtina hääri silloinen oikeusministeri Urho Kekkonen.

Lain perusteella tuomituista Ryti sai pisimmän tuomion, kymmenen vuotta kuritushuonetta. Presidentti Paasikivi armahti hänet 1949 huolimatta suomalaisten kommunistien ja Neuvostoliiton lehdistön äänekkäistä vastalauseista.

Ja siinähän se patsas seistä jököttää tiukasti asennossa Huittisten kirkon viereisessä puistossa! Tehtäväni Huittisissa suoritettu.

Sitten suunta kohti Köyliötä seuraavaa suurmiestä tapaamaan. Ajelen kylän läpi, mutta hakemaani ei satu silmiini. Uusi yritys, ja nyt löytyy: Lallin patsas Kirkkosaareen johtavan koivukujan varrelta!

Lalli on melko tavalla ristiriitainen hahmo; hän joko oli olemassa tai sitten ei. Perimätiedon mukaan Lalli oli 1100-luvulla elänyt köyliöläinen talonpoika, joka mukaan surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä 20. tammikuuta noin vuonna 1156.

Ensimmäinen kirjallinen muistiinpano Lallista on Hemminki Maskulaisen virrestä vuodelta 1616. Kirjallisia merkintöjä Lallista on myös 1620 - 1630 luvuilta. Kirjallisia lähteitä pidetään nykyään kuitenkin epämääräisinä ja koska varhaisimmatkin niistä on kirjoitettu kauan oletettujen tapahtumien jälkeen, monet historiantutkijat epäilevät Henrikin ja siten myös Lallin todenperäisyyttä. Useat vanhemmat tutkijat, kuten esimerkiksi Jalmari Jaakkola 1930-luvulla, sen sijaan pitivät Lallia historiallisena henkilönä. Heidän käsitystensä mukaan tämä oli paikallinen suurtalonpoika, joka oli jopa ylhäistä syntyperää.

Kallistun vahvasti Jaakkolan väitteen suuntaan. Pakostakin Lalli on ollut olemassa kun kerran hänelle on patsaskin pystytetty! Eivät kai ne köyliöläisetkään moiseen hommaan ryhdy täysin fiktiivisen henkilön kunniaksi!

Kansanperinteen mukaan tappohomma oli lyhyesti seuraavanlainen:

Matkallaan piispa Henrik oli käynyt vierailulla Lallin kotona tämän ollessa poissa. Piispa oli tarinan mukaan ottanut ruokaa, olutta ja heiniä, maksaen niistä korvauksen. Isännän palattua, Lallin vaimo Kerttu (Gertrud) väitti piispan väkipakolla ottaneen tarpeet maksamatta niistä mitään. Raivostunut Lalli lähti kirves kädessään veljiensä Pentin ja Olavin kanssa piispan reen perään. Köyliönjärven jäällä he surmasivat Henrikin.

Oikeudenkäynnin tuloksesta, mikäli mitään oikeutta ylisummaan käytiin, aikakirjat eivät kerro. Lalli vapaaksi, ja vainajalle pieni sakko? Joka tapauksessa taru tai todellisuus elää tänäänkin: Köyliön vaakunassa ovat kuvattuna Henrikin hiippa ja Lallin kirves.

Pyöräytän vielä pikku lenkin Köyliön Kirkkosaaressa vilkaisemassa, löytyykö sieltä vielä jotain aiheeseen liittyvää. Löytyy ainoastaan remontissa oleva kirkko, tuskinpa se Lalliin liittyy. Eiköhän tämä nyt ole tällä taputeltu!

Jatkan kohti etelää. Säkylässä tie saa uuden numeron: 204. Yläneen Teboilin kohdalla alkaa kahvihammasta kolottaa. Haen kupillisen ja istuudun TB:n pihapöytään. Läheiseen parkkiruutuun kurvaa ruostetäplien koristama Mersu Sprinter. Auton perän takaa näkösälle tulee alakouluikäinen tyttölapsi, romani taitaa olla. Tyttö osoittaa pyörää ja kysyy, saako siihen koskea. Annan luvan, mutta varoitan, että moottori on kyllä niin kuuma, että näpit palavat kosketuksesta. Tyttö jää seisomaan muutaman metrin päähän. Autosta laskeutuu vanhempi romanimies. Tervehdimme. Mies kysyy, saako hän istuutua pöytääni. Mikä ettei, onhan tässä tilaa. Olemme samaa mieltä siitä, että hellettä alkaa olla tukaluuteen asti. Juttelemme hetken niitä näitä. Tai oikeammin minä vastailen kysymyksiin: mistä olen tulossa, minne olen menossa, onko noin isolla pyörällä ajaminen vaarallista, onko poliisista ollut harmia jne. jne. Hän mainitsee ohimennen, että hänelle poliisista on kyllä joskus harmiakin ollut. Kauppamatkalla ovat nyt. Mammalla olisi autossa halpoja t-paitoja, haluaisinko vilkaista. Rouva kipuaa autosta alas muutama paita kädessään. Emme pääse kauppoihin. Mies alkaa kiirehtiä jatkamaan matkaa. Hän haluaa vielä kätellä. Vatkaamme hetken. Sitten tulee yllätys:

- Hyvää matkaa sinulle. Ja kiitoksia!
- Samoin teille kolmelle, ja hyviä kauppoja! Kiitoksia mistä?
- Kaikki eivät minulle aina puhu niinkuin ihmiselle puhutaan.

Jään hämmentyneenä katsomaan kun Sprinter kurvaa tulosuuntaani.

Ajoviima pitää helteen edes hieman loitolla. Puolen tunnin kurvailun jälkeen olen E 63:n risteyksessä. Täältä ei ole Turkuun enää kuin pari kymmentä kilometriä.

Helle tekee huolimattomaksi. Tiedän hyvin, että E 63 vie satamaan kaupungin keskustan kiertäen. Ysitien risteyksessä pitää vain kääntyä oikealle. Käännyn oikealle ja löydän itseni E 18:sta. No, eipä hätää, käydään Raisiossa kääntymässä.

Tankkaan pyörän Sukkilantien TB:llä ja ajelen satamaan Seaport Hotelliin. Iltapäivä ei vielä ole pitkällä, joten hotellin edustan parkkiruudut ovat tyhjillään. Lukitsen pyörän ketjulukolla lipputankoon. Eiköhän se siinä pysy!

Saan huoneeni ja jään odottamaan ravintolan aukeamista. Odotellessa ehdin hyvin käydä suihkussa ja vielä ulkosalla piipullakin.

Olen ravintolan ainoa asiakas; nyt saa varmasti palvelua! Selaan ruokalistaa. Seaportin burger vaikuttaa hyvältä: 200g black angus-pihvi, cheddarjuustoa, tuoretta salaattia, tomaattia, punasipulia, maustekurkkua, tikkuperunoita ja kurkkumajoneesia. Kyytipojaksi tilaan ison kannun jäävettä. Päivän helle tuntuu vieläkin nestevajeena.

Burger tuodaan tuota pikaa. Pihvi on oikein maukas, mutta majoneesia on purskuteltu runsaalla kädellä sämpylän väliin. Sämpylä on kostunut mössöksi, jota ei enää voi leiväksi sanoa. Tämän talon kokki pitäisi lähettää Sokos Hotel Kolille opiskelemaan burgerin tekemistä. Siellä olen syönyt elämäni parhaan, puuhiiligrillissä kokatun burgerpihvin.

Haen kamerani ja lähden käppäilemään kaupungille. Poikkean Turun linnan piha-aukiolla näppäämässä kuvan. Se saa nyt luvan riittää, en ole oikein museotuulella. Bongaan Aurajoen rannassa s/s Boren, joka toimii tätä nykyä hotellina. Muistaakseni näitä Boreja on ollut useampia; numeroilla I - XI. Aidassa oleva kyltti kertoo enemmän tästä Oy S/S Borea Ab -varustamon aluksesta:

S/S Bore valmistui 1960. Ensimmäiset matkansa alus seilasi välillä Turku - Maarianhamina - Tukholma. Näiden 17 vuoden aikana "Nolla-Bore" lunasti paikkansa turkulaisten sydämissä. S/S Bore vieraili myös Helsinki - Tukholma reitillä. 10.10.2010 valmistui M/S Kristina Reginan entisöinti turkulaisille tuttuihin Bore -väreihin. Alus kiinnitettiin Aurajokeen ja nimettiin uudelleen Boreksi. 13.5.2011 Bore kiinnitettin lopulliselle paikalleen merikeskus Forum Marinumin museolaivojen viereen.

Rannassa lilluu myös sota-alukselta vaikuttava paatti. Pari vastaan tulevaa vanhempaa alkuasukasherraa tietävät kertoa, että se on tykkivene Karjala, joka sekin on poistettu käytöstä ja museoitu.

Tämä koko Aurajoen ranta alkaa vaikuttaa eläkkeelle siirrettyjen alusten loppusijoituspaikalta. Etenkin kun seuraavana näkyviin tulee fregatti Suomen Joutsen. Tutkin taas infotaulun ja nappaan siitä kuvan. Suomen Joutsenen historian lisäksi taulusta käy ilmi, että tämä museolaiva-alue on nimeltään Forum Marinum.

Suomen Joutsen on kolmimastoinen teräsrunkoinen täystakiloitu purjelaiva, fregatti. Se rakennettiin 1902 Saint-Nazairessa Ranskassa. Alus oli aluksi rahtiliikenteessä Atlantilla ja Tyynellämerellä, kunnes Suomen valtio osti sen 1930 laivaston koululaivaksi. Merkittävin siihen tehty muunnos oli moottoreiden asentaminen. Aluksen pääkoneiksi asennettiin kaksi 200 hv:n Skandia-kuulamoottoria ja apumoottoreiksi kaksi pientä 8-15 hv:n Skandia-kuulamoottoria. Pääkoneet osoittautuivat pian alimitoitetuiksi, ja alus liikkui niillä lähinnä satamaan mennessään ja lähtiessään. Pisin ajomatka omilla koneilla oli matka Panaman kanavan läpi. Ennen toista maailmansotaa alus ehti tehdä kahdeksan pitkää valtameripurjehdusta. Koulutuspurjehdusten aikana julkaistiin laivalla Joutsen-nimistä lehteä.

Suomen Joutsen toimi talvi- ja jatkosodan aikana sukellusveneiden ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja osallistui sotien jälkeen miinanraivaukseen tukialuksena. Aluksen mastot oli riisuttu sotavuosiksi, ja sitä liikuteltiin hinaajalla. Vuosina 1949–1955 aluksella tehtiin Itämerellä pienehköjä edustus- ja koulutuspurjehduksia. Suomen Joutsen oli menossa käyttönsä jälkeen romuttamolle, mutta Niilo Wälläri vaati sille valtiolta sijoituspaikkaa, ja laiva sijoitettiin Turkuun. Vuodesta 1956 se toimi merimiesammattikouluna Turussa kiinnitettynä Aurajoen rantaan lähelle Martinsiltaa. Vuonna 1991 se siirtyi Turun kaupungin omistukseen museolaivaksi ja se siirrettiin vuonna 2002 nykyiselle paikalleen Forum Marinum -museon yhteyteen lähemmäksi Aurajoen suuta. Suomen Joutsenesta on tullut olennainen osa Aurajoen maisemaa.

Minulle jää jonkinlainen aavistus, että merellinen Turku ei vielä ollut kokonaan tässä. Kuitenkin poistun hetkeksi jokirannasta ja kiipeän Kakolanmäelle.

Kovin on synkän näköinen tämä vuonna 1853 valmistunut rangaistuslaitos. Kiertelen rakennusta pitkin muurien sivustoja, sisään ei minulla ole aikomustakaan pyrkiä. Viimeiset venkulat siirrettiin täältä muihin vankiloihin vuonna 2007. Nyttemmin alue on saanut uuden asemakaavan, ja rakennuksiin on tarkoitus remontoida asuntoja. Mikäpä se siinä, mutta minua ajatus tuossa linnassa asumisesta ei kyllä houkuttaisi!

Laskeudun takaisin jokirantaan. Pitkin laituria on kiinnitetty kymmeniä purjeveneitä. Ja kun kaikille ei ole laituripaikkoja riittänyt, veneitä on kytketty myös toisiinsa kyljittäin. Mikähän homma täällä nyt on meneillään? Asia selviää taas infotaulusta: Baltic Offshore Week, Classic Yachts Regatta Turku 29.7. - 2.8. 2015. Tauluun on myös merkitty regattaan osallistuvat veneet. Lasken, että niitä on yhteensä 43.

Käveleskelen eteenpäin. Ihmisiä tulee vastaan yhä enemmän ja enemmän. Kaunis kesäilta on houkutellut väkeä liikkeelle. Jostain kuuluu jympyttävää musiikkia.

Ensimmäisen sillan, taitaa olla nimeltään Martinsilta, jälkeen porukkaa on jo tungokseksi asti. Jympytyksellekin löytyy selitys: täällä on meneillään Down by the Laituri -festarit. Osa juhlaväestä näyttää nauttineen muutakin kuin kansalaisluottamusta sen verran, että poliisi roudaa heitä jonossa maijan takakoppiin. Kaikki käy kuitenkin sopuisassa festarihengessä.

Istun hetkeksi penkille. Eteeni pysähtyy langanlaiha nuorimies mustassa puvussa, valkoisessa paidassa ja mustassa, kapeassa kravatissa. Silmissä on kovin seisova katse. Ilmiselvä Kalmiston Jannen reinkarnaatio! Pyytää tulta tupakkaansa. Tarjoan. Emme kättele erotessamme.

Myös kaupungin motoristit ovat lähteneet liikkeelle esittelemään kulkupelejään. Rantakadun varrella on varmaan satoja pyöriä parkissa. Vanhana guzziukkona katselen, olisiko yhtään Moto Catastrofea sattunut paikalle. Eipä ole!

Kadunkulmassa istuu tyttö hevosen selässä. Sehän on ratsupoliisi! Ihmisiä parveilee parivaljakon ympärillä. Kaikilla näyttää olevan poliisitytölle jotain asiaa. Minäkin päätän kantaa korteni kekoon. Kehotan häntä erityiseen varovaisuuteen: intiaanit väijyvät solassa! Tyttö nauraa ja lupaa olla tarkkana.

Kävelen tuomiokirkolle asti. Soitan tuttavapariskunnalle kahvikupin toivossa. Eivät vastaa puhelimeen. Käännyn takaisin kohti Seaport Hotellia. Suomen Joutsenen kannelle on kertynyt väkeä pilvin pimein. Seisoskelevat siellä joutilaan näköisinä jalalliset lasit käsissään. Kuulen jonkun rannalle jääneen sanovan kaverilleen, että kyseessä on regattajuhlat. Laivan lankongilla ei näy ketään tarkastamassa juhliin tulijoiden sisäänpääsyoikeutta. Pitäisiköhän pujahtaa ilmaisille kuohujuomille! En kuitenkaan taida olla tarpeeksi merihenkisen oloinen. Käpsehdin pikku hiljaa takaisin hotelliin.

Mittaan Google Mapsilla tekemäni kävelylenkin pituuden. Sitä tuli kahdeksan kilometriä. Ei aivan huono saavutus! Samalla tutkin, mikä meni Viikin kartanon suhteen pieleen. Näyttää siltä, että yksinkertaisesti ajoin oikean tienhaaran ohi. Aina ei voi onnistua, mutta voisi olla kiva, jos edes joskus niin kävisi.

Käyn vielä iltapiipulla. Samalla vaihdan muutaman sanan parin harrikkamiehen kanssa.

Huomenna uusi päivä, uudet kujeet.

Päivän videot:

Kuru
Köyliö


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]