[ Matkareitti ]



Jos meinaa mennä, on ensin
pakko lähteä kotoa!


Naantalin satamassa.


Lamaako tämä?


Tunti vielä Kapellskäriin.


In hoc signo vinces.


644km.

30.6.2009

Olen aina ollut huono lähtemään kotoa. Sympatiani ovat täysin niiden puolella, jotka selviävät vastaavasta tilanteesta leegiolla verukkeita: anoppi tulee kylään, nurmikko pitää leikata, sade uhkaa, vesimittarin lukija on tulossa, vaimon munasolun irtoamisajankohta pitäisi olla seuraavalla viikolla - onhan niitä syitä.

Minä selvitän ongelman käyttämällä itse kehitetyn ulkoisen pakon voimaa: kerron hyvissä ajoin kaikille, jotka vain suostuvat kuuntelemaan, että olen sinä ja sinä päivänä lähdössä viikon reissuun sinne ja sinne. Kun ajankohta on käsillä, on vain lähdettävä. En voi mitenkään ottaa sitä riskiä, että törmäisin kaupungilla tuttuihin, jotka kummastelisivat, etten lähtenytkään. Siinä vain sotkeutuisin minäkin tuohon surkuteltavaan verukkeiden lukinseittiin. Pakollisen ajolähdön puskemana homma toimii. Akkamaisen miehen on vain käytettävä kaikkia keinoja katu-uskottavuutensa säilyttämiseksi!

Naantaliin ajaminen on pelkkää siirtymäajoa. Sääkin suosii. Nyt minulla on oikeastaan ensimmäinen mahdollisuus tutustua Transalpin syvimpään olemukseen, siihen onko se henkeä vai materiaa. Viikon reissu kyllä paljastaa, millainen peli tämmöinen 'yleispyöräksi' nimitetty kopostus oikein on.

Ylivieskan läpi ajaessani huomaan, että kun irroittaa toisen käden stongasta, etupyörä alkaa vispata sivusuunnassa. Mistään woblauksesta ei ole kysymys, se vain vipottaa sillä tavalla jännästi. Kokeile vaikka itse! Kun sama ilmiö toistuu Sievissä, Toholammilla ja Kaustisilla, uskon, ettei sitä oikein voi laittaa maakuntien tiemestareidenkään piikkiin. Vanne ei ehkä ole aivan täysin suora. Tai jospa se ei olekaan vika vaan ominaisuus!

Moto Guzzi Californiaan verrattuna Transu jää hopealle siinä, että sitä joutuu käskemään koko ajan. Jos sen antaa mennä lotkottaa omillaan, niin vauhti hyytyy. Asukkaan Pentti oli ehkä oikeassa kun varoitteli, ettei tuommoiseen reissuun nyt aivan mopolla kannata lähteä, varsinkin kun tallissa on oikea pyöräkin. Mutta katsotaan nyt!

Porin jälkeen rantatie menee tukkoiseksi. Kontinkuskaajia matelee jonossa molempiin suuntiin, ohituksilla ei juurikaan keskinopeutta pääse nostamaan. Rauman paikkeilla kruisailuvauhti alkaa tosissaan tympäistä. Miksi näitä kuljetuksia ei hoideta rautateitse? Siis miten niin Raumalle ei ole rautatietä!!! No jos ei ole, niin rakennetaan; saavatpahan sitten pitsinsä kuskatuksi maailmalle reilua ja reipashenkistä motskariliikennettä häiritsemättä!

Ajan Naantalin satamaan. Finnclipperiä puretaan juuri. Taitaa olla jonkinmoinen odottelu edessä ennen kuin saa pyörän laivaan. Jonoon tulee muitakin motoristeja: kaksi pariskuntaa ja omassa seurassaan liikkuva harrikkamies. Jutellaan niitä näitä ja kysellään, mihin kukakin on menossa.

Pääsemme ajamaan laivaan kello kymmeneltä, lähtöaika on puolta tuntia myöhemmin. Kannelle päästyäni huomaan Finnlinesin palvelun huonontuneen alle kaiken arvostelun. Aiemmin täällä kävi aina joku kansimiehistä kysymässä, voisiko auttaa pyörän kiinnittämisessä. Nyt ei näy ketään. Seinällä roikkuu öljyisiä kiinnitysliinoja. Jämerää tekoa tuntuvat olevan, mutta niitä ei voi mitenkään lyhentää eikä kiristää. Mikähän homma tämä oikein on! Onneksi osasin varata muutamia omia liinojani mukaan. Saan Transun helposti vedetyksi jousituksen varaan. Ei varmasti kaadu. Pari liinaa jää vielä lainattavaksi muillekin.

Sen verran pyörän sitomisessa menee aikaa, että syömään on todella kiire; tarjoilu lopetetaan kun laiva lähtee. Nakkaan tavarani hyttiin ja menen ajokamppeissa ruokasaliin. Tytöt ovat jo keräämässä ruokia pois jakelutiskeiltä. Kehoitan heitä odottamaan vielä hetken, sieltä on vielä nälkäistä porukkaa tulossa. Lupaavat odottaa.

Ruokailun jälkeen suihku, piipullinen kannella, pienen pieni wiskiryyppy ja petiin. Aamulla ollaan Kapellskärissä ennen sianpieremää.


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Seuraava sivu ]