Jokin linna Rimbon pikatien varrella.


Mäntyharjun miestä taitaa askarruttaa,
mihin porukkaan tuli lähdetyksi.


Arlanda.


Hevosenpaskanhaistelutauko.


Kuvaan ei osunut ainoatakaan hevosta!


Tuon ruuttauksen idea jäi selvittämättä.


Kivaa maaseutua.


Enköpingin kuppilassa.


Strängnäsin silta - in memoriam.


Tuosta vain yli.


Kunhan saadaan paussi pidetyksi.


Tankkaus Flenissä.


Kindan onnikkapysäkillä.


Tuonne ei nyt ehditä.


Tuonne ei olisi kannattanut ehtiä.


Nyt ei Ambulansvägen voi olla
enää kaukana.


Tuolla!!!


No, ei ehkä aivan Hiltonin tasoa.


B & B:n takapihalla.


Päivän saldo 682km.

1.7.2009

Turhan kiireen välttämiseksi nousen ylös varhain. Aamuaskareiden jälkeen aamiaiselle. Sama kiireetön tunnelma sielläkin. Rekkamiehet pistelevät hiljaisen hartauden vallitessa valtaisia annoksia tuulensuojaan. Tämmöinen surkean kokoinen motoristi selviäisi viikon noilla energiamäärillä.

Kun rasva-, proteiini-, hiilihydraatti-, hivenaine-, flavonoidi- ja karsinogeenitarve aamupäivän kulutusta varten on tyydytetty, sopii hakea vielä kupillinen kahvia. Vien kuppini kannelle, niin saan samalla poltella piipullisen. Meri on täysin tyyni. Kruisailemme hiljakseen saarten ohi. Kesämökeillä ei vielä näin varhain näy elämisen merkkejä. Istun ja nautiskelen, mikäpä tässä on ollessa. Mutta kuuma päivä näyttäisi olevan tulossa.

Kapellskärin satama putkahtaa näkyviin saaren takaa. Paras mennä hyttiin keräämään tavarat ja vaihtamaan ajokamppeet päälle.

Odottelemme hissiä autokannelle. Vaihdan muutaman sanan harrikkamiehen kanssa. Ljungbyhyn kertoo olevansa menossa. Minulla on tähtäimessä Kristianstad. Kuulolla ollut rekkamies varoittelee ruuhkista Tukholman ja Södertäljen välillä, kaistoja on kuulemma suljettu tietöiden takia. Sanon meneväni Rimbon pikatietä pitkin, E 4:lle tulen vasta Norrköpingissä. Rekkamies pitää tievalintaa järkevänä. Harrikkamies kysyy, saisiko lähteä peesiin. Jo vain se sopii! Huomautan kuitenkin, ettei Rimbon pikatie ole aivan niin pikainen kuin mitä nimi antaa ymmärtää - välillä mennään hyvinkin likellä navettojen nurkkia. Ei kuulemma haittaa.

Ajamme vuorollamme ulos autokannelta. Rekkamiehen aavistelemaa puhallusratsiaa ei rannassa tällä kertaa olekaan. Puhalluttajat ovat varmaan jäljittämässä Kaarle XII ja Olof Palmen murhamiehiä. Hyvä niin, saavatpahan noita vähän vanhempia juttuja pois alta. Rauhallisesti toki kannattaa ottaa kuitenkin:

Ruotsin poliisin käyttämä pistooli Sig Sauer on niin raskas, että se aiheuttaa rasitusvammoja. Pohjois-Ruotsissa useampi kuin joka kymmenes poliisi on kolmen viime vuoden aikana hakenut lääkäriltä apua virka-aseiden aiheuttamiin vaivoihin.

"Luvut ovat hälyttäviä", sanoo Norrbottenin lääninpoliisimestari Håkan Karlsson.

"Monet pitävät pistoolia rasittavana ja vähän kömpelönä. Se painaa epämiellyttävästi lantiota autoa ajaessa", Karlsson sanoo Piteå-Tidningen-lehdelle.

Vähemmän vain machoilua, niin kyllä se siitä!

Annamme rekkajonon mennä menojaan, samalla kevennän vaatetusta. Jätän pelkästään t-paidan puseron alle, kyllä sillä pitäisi pärjätä. Ja jos tässä päivä samassa porukassa ajetaan, niin nimetkin voisi olla syytä tehdä tiettäviksi. Harrikkamieskin on Pekka, Mäntyharjulta lähtöisin. Sukunimestä en saa selvää, mutta niinhän minulle aina käy. Olkoon sitten vaikka Mäntyharjun Pekka!

Vaihdan vielä hanskat kevyempiin crossihanskoihin ja olen valmis päivän huimiin seikkailuihin. Harrikka kaipaa juottamista. Ajamme Norrköpingin Statoilille. Odottelen, että Pekka saa pyöränsä tankatuksi. Transu ei tarvitse mitään, sillä on juotavaksi täysi tankillinen hyvää, Raision Nesteeltä ostettua, kotimaassa jalostettua bensaa.

Pari kymmentä kilometriä Norrtäljen jälkeen käännymme
E 18:sta Rimbon pikatielle, tielle numero 77. Liu'umme sisään ruotsalaiseen maalaismaisemaan, jonka kumpuilevia peltoja täplittävät punaiset mummonmökit. Muuta liikennettä ei juurikaan ole, joten ajaminen ei vaadi suurempaa tarkkaavaisuutta. Roslagen vain lipuu ohi vähän samalla tavalla kuin saaristo aamulla laivan kannella piiputellessani. Ja ruotsalaisten pelloilta ei edes paskanhaju tunge sieraimiin - eihän toki! Muutamia valokuvia on ihan pakko ottaa.

Arlandan lentokentän kupeella pysähdymme hetkeksi seurailemaan ilmatoimintaa. Aika lailla sitä tuntuu olevankin - aamukoneet ovat juuri lähdössä kaikkeen maailmaan.

Arlandan alueen lasketaan tätä nykyä jo kuuluvan Suur-Tukholmaan. Menijöitä ja tulijoita, jalkaisin ja kulkupeleillä, alkaa olla vaivaksi asti. Seuraan orjallisesti navigaattorin reitinvalintaa, joka tarjoaa meille kaupunkikierroksen Märstassa ja myöhemmin myös Sigtunassa. Laiskuuteni alkaa ärsyttää minua. Tuntuu, että luovutan järkeni tekniselle vempaimelle, joka sitten päättää, mihin minä haluan mennä. Paikantajukin moisessa hämärtyy. Pysähdyn ja kaivan kartan esille.

Österbyssä pysähdymme ihmettelemään valtavan kokoista hevostilaa. Aitauksissa jaloittelee kymmeniä hevosia - Varma Laukka poikineen ja tyttärineen.

Mälaren työntää kapeita lahdenpoukamiaan ylitettäviksemme. Juontipaussit osuvat vääjäämättä näköalapaikoille. Pysähdymme sillan pieleen ihmettelemään, miksi siltakannelle ruiskutetaan vettä. Tai oikeastaan yhtään ruiskuttajaa ei ole näköpiirissä, kannelle vain pulppuaa vettä röörin täydeltä. Ketään paikallista se ei näytä kummeksuttavan, sille täytyy olla ihan järkevä syy. Ruotsalaisten järki ei meille kuitenkaan avaudu, sen verran kimurantti se on.

Enköpingissä osumme passelin näköiseen ulkokahvilaan - ei mihinkään Sibyllaan, vaan ihan oikeaan konditoriaan. Tuhti sämpylä ja iso kuppi kahvia ovat enemmän kuin paikallaan. Ja ruotsalaisille pitää antaa rispektiä aina kun se vain on mahdollista: täällä osataan leipoa sämpylä. Kunnon jauhoista tehtynä se on sen verran sitkeä, että syöminen tuntuu syömiseltä. Täytteetkin on valittu niin, ettei niistä valu nesteitä pehmentämään sämpylää. Ja niiden asettelu: ne on laitettu myyntipöydälle tarjottimelle, eikä niitä ole kääritty mihinkään elmukelmuun. Suomessa vastaavanlaisessa kahvilassa saisi pelkästä hiivasta ja vedestä leivotun, kelmuttamalla koossa pysyvän höttömöhkäleen. Jos kelmun onnistuu jollakin ihmeen opilla repimään auki, lautaselle valahtaa suolakurkunsiivujen kostuttama möhnäkasa, jonka joutuu kaapimaan lusikalla suuhunsa. Siis jos ilkeää!

Vähän ennen Strängnäsiä vesistö ylitetään komeaa Strängnäsbrota pitkin. Pysähdymme ottamaan muutaman valokuvan. Olen parilla aiemmalla reissulla yrittänyt kuvata siltaa sen toisessa päässä; laihoin tuloksin tosin. Näyttävän kuvan saaminen osoittautuu mahdottomaksi sillan tässäkin päässä: pientareen pusikot estävät täysin näkyvyyden jyrkkärantaiselle lahdelle. Otamme kuitenkin kuvat sillan rakentamisen muistokivestä. So not! Voihan noita siltoja halutessaan kuvata kotonakin - vaikkapa Ole Norrbackin poliittisen uran huipentumaa mantereelta Raippaluotoon, tai Mauri Pekkarisen pekkaroimaa Kärkistensalmen siltaa Korpilahden-Luhangan maantiellä.

Flenissä tankataan, Transukin saa menovettä. Viereen kurvaa paikallinen harrikkakaveri, joka kuulostaa olevan suomalaista perua. Harrikastaan ja jostain harrikkarallista kuuluu tekevän selkoa. Enää ei suomen kieli tunnu oikein luistavan: 'avgasrörille' ei löydy kielistä vastinetta. Huudan, että se on 'pakoputki'. Enempiä selostuksia en enää jaksa kuunnella. Tästä helteestä on yksinkertaisesti päästävä tien päälle!

Kuumuus alkaa painostaa toden teolla. Aamun letkeästä kurvailusta tulee siirtymäajoa, eikä paikoista jää oikein mitään mieleen.

Katrineholmissa pysähdymme ostamaan lisää juotavaa. Haen kaupan kylmäkaapista kaksi litran virvoitusjuomapulloa, joista toisen juon kaupan pihalla saman tien. Pekka tekee samoin. Parkkiin on ilmestynyt myös Buell, harvinainen pyörä varmaan täälläkin. Buellmies tulee kaupasta ja tekee pari ylimääräistä piruettia päästäkseen moikkaamaan Pekkaa ja välttyäkseen moikkaamasta minua. Mikäpä se siinä, sopii vallan hyvin!

E 4:n varrelta, Norrköpingin jälkeen, löytyy hampurilaispaikka. Syömme ja jatkamme matkaa ilman pitempää taukoa.

Linköpingissä teemme samanlaisen kaupunkikierroksen kuin Märstassa ja Sigtunassakin. En oikein jaksa enää kiukutella itselleni! Kurvaamme Vimmerbyhyn johtavalle tielle.

Kindassa Pekka kaivaa kartan esille. Eksjön ja Värnamon kautta Ljungbyhyn tulee noin 50 kilometriä lyhyempi matka kuin Hultsfredin ja Växön kautta. Tosi on, ja ajankäytön suhteen matka voi lyhentyä jopa tunnilla. Minä päätän kuitenkin ajella navigaattorin ohjeiden mukaan. Ravistelemme käsiä. Näen peilistä, että Pekka jää vielä kohentelemaan pakkauksiaan.

Ukkosrintama lähestyy idästä. Siltä pitäisi päästä karkuun, mutta bensa alkaa olla vähissä. Kurvaan Vimmerbyhyn. Olen muistavinani, missä siellä on Statoil. Muistankin ihan oikein. Tankkaan hätäisesti ja jatkan matkaa. Nyt saa Astrid Lindgrenin kotimuseo jäädä käymättä. Ja eihän siitä oikeastaan ole kuin muutama vuosi kun siellä pari tuntia pitkästyin.

Käännyn takaisin tielle numero 23 ja suuntaan kohti Hultsfredia. Näen peileistä, kuinka saderintama pyyhkäisee tien poikki muutama sata metriä takanani. Mutta selviän täysin kuivana karkuun. Hyvä minä!

Smålannin maisemat eivät jaksa kiinnostaa. Teen matkaa täysin automaattisesti. En tunne oloani mitenkään väsyneeksi, isoaivot vain ovat menneet lakkoon. Vaan mikäpä se siinä, ajellaan menemään pikkuaivojen ja navigaattorin ohjastamina!

Virserumissa poikkean maatalon pihapiiriin tehtyyn kahvilaan. Paikalle alkaa valua muitakin motoristeja. Aika moni käy vilkaisemassa Transun rekisterikilpeä, mutta maantunnuksen nähtyään eivät tee Österlandin pojalle asiaa. Komeaa porukkaa nämä arlen nessit kaikki tyynni pyörän väreihin sovitetuissa nahkapuvuissaan. Varsinkin ilmavirtoja ohjaavat hartiakyttyrät tekevät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Pari kaveria jopa kävelee rataohjustensa ajoasennossa. Mutta mihinkähän noita haalareiden polvisuojia ja saappaiden jalkaterän ulkosivuja oikein on hierottu? Ei uppoa ruotsalainen fuula meikäläiseen!

Garmin Zumo ohjaa minut Kristianstadiin. Missaan risteyksen, ja navigaattori aloittaa loputtoman komentelun, jonka pääsisältö on ajaminen eteenpäin ja u-käännöksen tekeminen. Yritän ujuttaa mukaan omia ratkaisujani jonkinlaisen kompromissin saavuttamiseksi. Se saa ääniohjausta tuputtavan rouvahenkilön sekoamaan lopullisesti. Tarpeeksi kierreltyäni ja kaarreltuani navigaattorin naisääni kehoittaa minua ajamaan Trelleborgiin - ja vielä melko ikävän tuntuiseen äänensävyyn. Näytön karttakin alkaa osoitella nuoliaan kohti Trelleborgia. Napsautan koko hilavitkuttimen pimeäksi. Minulle et kyllä kettuile!

Kaivan googlettamani kaupungin kartan tankkilaukusta ja kysyn pariskunnalta tietä Ambulansvägenille. Vastauksena on hartioiden kohottelua. Jotenkin minulle jää sellainen vaikutelma, että he eivät ymmärtäneet minua. Sama tulos vanhemman herrasmiehen puoleen käännyttyäni. Mikäs tässä nyt oikein mättää?

Vastakkaisesta suunnasta kävelee nainen kauppakassit käsissään. Yritetäänpä uudelleen. Tämä onkin vähän hankalampi tapaus, koettaa välttää minua kaikin tavoin. Mutta ei auta. Kristianstadin webbisivullakin sanotaan paikan olevan turistiystävällinen. Nainen pysähtyy kun puhuttelen häntä. Pysähtyy, mutta ei reagoi millään tavoin. Toistan kysymykseni ja näytän kartalta sairaalaa. Nyt menee viesti perille. Menee perille myös minulle: nainen on kuuromykkä! Hän viittilöi innokkaasti tiettyyn suuntaan ja ääntelee jotain. Tämä on nyt tässä, ei muuta kuin osoitettuun suuntaan. Kiittelen, ja nainen hymyilee. Minä myös.

Löydän sairaalan mutta en Ambulansvägeniä. Sitten hoksaan kirjaimet B & B parkkipaikan takana olevan parakin katolla. Ei kai se tuo voi olla! On se, ja sisältä aivan siisti.

Lyön sängylle pitkäkseni ja huomaan, kuinka janoinen olen. Helle on sittenkin vaatinut veronsa. Lasken hanasta reilusti vettä. Raikkaan kylmää sieltä ei tule, mutta haaleakin kelpaa. Lepään vielä hetken, sitten käväisen pitseriassa haukkaamassa pari siivua quattro stationea.

Istun viilenevässä illassa B & B:n takapihalla, polttelen piippua ja katselen city-kanien kisailua. Tämän rajumpaa iltaohjelmaa ei ole tarjolla, mutta se riittää nyt ihan hyvin.

Hyvä ajopäivä kaiken kaikkiaan, vaikka hieman jäi kieltämättä vaivaamaan se, että ainoa joka minun ruotsiani ymmärsi oli kuuromykkä!


[ Päiväkirjaluetteloon ] [ Edellinen sivu ] [ Seuraava sivu ]